Itse olen jotenkin mieltänyt mielessäni aina että höperyys "kuuluisi" vanhuuteen, joka tulee ihan jo kropan väsymyksen vuoksi kun ei keho jaksa samalla tavalla kuin ennen. Siitä olen samaa mieltä että vanhenemista ja höperöitymistä pystyy hidastamaan jonkin verran ja sen alkamiseen voi vaikuttaa (esim. ruokavalio, hyvät rasvat, liikunta, terveelliset elämäntavat ylipäätään..). Toki on myös ollut paljon poikkeus tilanteita, missä henkilö on elänyt todella terveellisesti ja silti sairastunut suht.nuorena muistisairauksiin.
Mielestäni jutussa on paljon hyviä pointteja uskon moneenkin noista tutkimustuloksista kuten että terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla on suuri mekitys millainen kunto ja elämä on vanhempana, mutta kuten professori sanoo vaikka nämä kaikki asiat olisivat kunnossa, voi joillekkin vain käydä huono tuuri ja silti sairastua. Olen periaatteessa samaa mieltä professorin kanssa, mutta toisaalta en. Professori sanoo haastattelussa että vanhuuteen ei kuulu höperöityminen, mutta mielestäni juuri tämä "normaali" asioiden ja nimien unohtelu on juuri tätä vanhuuden höperöitymistä. Mutta juuri se kun ei pysty enään tekemään normaaleja arkisia askareita on sitä mikä ei kuulu "normaaliin" vanhuuteen vaan on juurikin tätä sairautta.
Höperöityminen ei kuulu vanhuuteen. Jos kuuluu se voi olla normaalia iän myötä tapahtunutta "rapistumista". Esim.äidilläni on jatkuva tinnitys. Huomaan, että nyt yli 70 vuotiaana hän kuulee hieman huonommin kuin ennen. Myös muisti on alkanut huonontua. Sairaudesta ei kuitenkaan ole kyse. Kaihi on leikattu yhdestä silmästä. Näkökin on siis jo ns rapistunut. Isällä sen sijaan on puhjennut kansan sairauksia. Molemmat pitävät toimintakykyä yllä ja ovat alkaneet varautua sen huononemiseen hankkimalla korkeampaa sänkyä ja wc istuinta jne. Minulle höperöityminen vanhuudessa on merkinnyt sitä, että uskaltaa olla oma itsensä, sanoa mielipiteensä. Lisäksi se on iän mukana tuomaa viisautta. Hiljaista tietoa.
professorin sanoo että vaikka on elänyt elämänsä aikana terveellisestä nii voi sairastua vanhempana ja olen kyllä samaa mieltä professorin kanssa. Jokainen ihminen on omanlainen. On kyllä semmosia sairauksia mihin voi itse jotenki vaikuttaa esim. syömällä ja liikkumalla terveellisesti esim. diabetekseen. mutta esim. muistisairauteen ei mitenkään. höperöitymisestä puheen ollen olen sitä mieltä että uskaltaa olla oma itsensä. Höperöityminen on ihan normaalia vanhuudessa, koska ihminen kun vanhenee ei enää pysty tehdä asioita kuin miten on tehnyt joskus nuorena. Anfac Sahal
Olen itse ajatellut, että kun ikää tulee niin ns höperöityy. Esityksen kuunneltuani ajattelen eri tavalla. Muistisairauteen ei voi ihminen itse vaikuttaa, mutta hyvän elintavat, säännöllinen liikunta voivat ennaltaehkäistä esim. diabeteksen ja sydänsairauksien syntyä. Tietysti aina ei voi terveellisillä elämäntavoillakaan vaikuttaa siihen jos sairastuu. Jokainen ihminen on yksilö.
Itse olen jotenkin mieltänyt mielessäni aina että höperyys "kuuluisi" vanhuuteen, joka tulee ihan jo kropan väsymyksen vuoksi kun ei keho jaksa samalla tavalla kuin ennen. Siitä olen samaa mieltä että vanhenemista ja höperöitymistä pystyy hidastamaan jonkin verran ja sen alkamiseen voi vaikuttaa (esim. ruokavalio, hyvät rasvat, liikunta, terveelliset elämäntavat ylipäätään..). Toki on myös ollut paljon poikkeus tilanteita, missä henkilö on elänyt todella terveellisesti ja silti sairastunut suht.nuorena muistisairauksiin.
VastaaPoistaMielestäni jutussa on paljon hyviä pointteja uskon moneenkin noista tutkimustuloksista kuten että terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla on suuri mekitys millainen kunto ja elämä on vanhempana, mutta kuten professori sanoo vaikka nämä kaikki asiat olisivat kunnossa, voi joillekkin vain käydä huono tuuri ja silti sairastua. Olen periaatteessa samaa mieltä professorin kanssa, mutta toisaalta en. Professori sanoo haastattelussa että vanhuuteen ei kuulu höperöityminen, mutta mielestäni juuri tämä "normaali" asioiden ja nimien unohtelu on juuri tätä vanhuuden höperöitymistä. Mutta juuri se kun ei pysty enään tekemään normaaleja arkisia askareita on sitä mikä ei kuulu "normaaliin" vanhuuteen vaan on juurikin tätä sairautta.
VastaaPoistaNetta Rekola
Höperöityminen ei kuulu vanhuuteen. Jos kuuluu se voi olla normaalia iän myötä tapahtunutta "rapistumista". Esim.äidilläni on jatkuva tinnitys. Huomaan, että nyt yli 70 vuotiaana hän kuulee hieman huonommin kuin ennen. Myös muisti on alkanut huonontua. Sairaudesta ei kuitenkaan ole kyse. Kaihi on leikattu yhdestä silmästä. Näkökin on siis jo ns rapistunut. Isällä sen sijaan on puhjennut kansan sairauksia. Molemmat pitävät toimintakykyä yllä ja ovat alkaneet varautua sen huononemiseen hankkimalla korkeampaa sänkyä ja wc istuinta jne. Minulle höperöityminen vanhuudessa on merkinnyt sitä, että uskaltaa olla oma itsensä, sanoa mielipiteensä. Lisäksi se on iän mukana tuomaa viisautta. Hiljaista tietoa.
VastaaPoistaprofessorin sanoo että vaikka on elänyt elämänsä aikana terveellisestä nii voi sairastua vanhempana ja olen kyllä samaa mieltä professorin kanssa. Jokainen ihminen on omanlainen. On kyllä semmosia sairauksia mihin voi itse jotenki vaikuttaa esim. syömällä ja liikkumalla terveellisesti esim. diabetekseen. mutta esim. muistisairauteen ei mitenkään. höperöitymisestä puheen ollen olen sitä mieltä että uskaltaa olla oma itsensä. Höperöityminen on ihan normaalia vanhuudessa, koska ihminen kun vanhenee ei enää pysty tehdä asioita kuin miten on tehnyt joskus nuorena. Anfac Sahal
VastaaPoistaOlen itse ajatellut, että kun ikää tulee niin ns höperöityy. Esityksen kuunneltuani ajattelen eri tavalla. Muistisairauteen ei voi ihminen itse vaikuttaa, mutta hyvän elintavat, säännöllinen liikunta voivat ennaltaehkäistä esim. diabeteksen ja sydänsairauksien syntyä. Tietysti aina ei voi terveellisillä elämäntavoillakaan vaikuttaa siihen jos sairastuu. Jokainen ihminen on yksilö.
VastaaPoista